Retki Liên Tâm -luostariin

Liên Tâm -luostari Lootuksen sydämen temppeli on Turun Moision kaupunginosassa sijaitseva buddhalainen luostari, joka avattiin kesällä 2013. Luostarin perusti Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunta ja se on Suomen ensimmäinen buddhalainen temppeli. Liên Tâm on rakennettu suurimmilta osin Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunnan jäsenten lahjoituksilla ja talkoovoimilla. Temppelin pihalle pystytettiin vuonna 2014 nelimetrinen marmoripatsas, jolla on painoa melkein kymmenen tonnia. Patsas esittää myötätunnon jumalatar Avalokiteshvaraa. Luostarin rakentaminen alkoi vuonna 2005 ja rakennustyöt jatkuvat yhä.
Luostarin henkisenä opettajana ja apottina toimii Thich Hanh Bao, joka on 42. sukupolven rinzai-zen-koulukunnan opettaja. Zenbuddhalaisuuden lisäksi luostarissa harjoitetaan puhtaan maan buddhalaisuutta.

Lähdimme kahdentalon voimin isolla porukalla bussi retkelle Moisioon. Fysioterapeuttimme Katja lähti vielä mun ja Villen kaveriksi turvaamaan ihmisten onnistuneen retken. Oli ilo huomata miten ihmiset olivat aiheesta kiinnostuneita ja lähtivät hakemaan kokemusta ja sen me saimmekin.

Luostariin saapuessamme meidät otettiin lämpimästi vastaan. Avuliaat vapaaehtoiset avustivat rollaattoreiden kanssa senioreita ja saattelivat meidät temppeliin. Siellä he olivat järjestäneet meille seremonia näytöksen. Suitsukkeet tuoksuivat, äänimalja rytmitti lyömäsoittimen kera seremoniaa ja päämunkki lauloi mantraa…Me lumoutuneina vain ihastelimme tapahtumaa. Kultapunakeltainen värimaailma valtasi temppelin. Valtavan kokoiset kultaiset Buddha-patsaat seisoivat vieri vieressä ryhdikkäinä ja herättivät kunnioitusta. Tunnelma oli samanaikaisesti harras ja juhlava.

Seremonianäytöksen jälkeen päämunkki kertoi luostarista ja buddhalaisuudesta. Hän haastoi meidät kysymään kaksi kysymystä johon hän vastaa…Jos ne ovat tarpeeksi syvällisiä? (Hetken jo jännitin.) Ei aikaakaan kun jo syvällinen kysymys kysyttiin …Mielen merkityksestä ja valjastamisesta buddhalaisessa kulttuurissa. Päämunkki kiitteli kysymystä ja vastasi monisanaisesti siihen. Sen jälkeen hänen arvokkuutensa lähti ja aloimme nauttia luostarin antimista. Vapaaehtoinen leipuri oli tehnyt ihanat omenapiirakkaat, oli konvehteja, hedelmiä, pähkinöitä, suklaata, kahvia teetä, mehua. Voi kuinka ne olivat maukkaita.

Ulkona teimme oppaan kanssa vielä kierroksen ja hän kertoi Tuhkatornista ja neljästä taivaan kuninkaasta. Myötätunnon jumalattaren patsas oli kaunis ja kunnioitusta herättävä. Valkoinen marmori hohti kilpaa auringon kanssa ja patsaan koko ja upea katos teki sanattomaksi.

Noviisi munkin rakentama vesiaihe  ihastutti ihmisiä. Virtaava vesi ja puro joka laskeutui lampeen rauhoitti mielen vain ihastelemaan. Noviisimunkki koputti kaari siltaan ja heitti ruokaa veteen…13 kirkkaan oranssia ja hohtava valkoista karppi kalaa tulivat syömään ja näyttäytymään meille. Voi ne olivat upeita! Lampi on kuulemma niin syvä että Karpit talvehtivatkin siellä.

Huimaa…Tämä kaikki loisto ja upea kulttuuri oli vain kivenheiton päässä kotiamme.

Lumoutunein terveisin Melina…Se vapaa-ajanohjaaja, sekä Saga Kaskenniityn ja –puiston retkiväki.