Yhdessä

Minä sinua rakastan, tiedän sen,
ei se ole vain hetken huumaa. 
Se on nuotion hehku hiljainen 
ja roihua polttavan kuumaa. 

Se ei sammu kun sammuvat hallayöt, 
se ei kuole kun maassa on routa. 
Se kestää arjet ja pehmeät yöt, 
se kestää on myrsky tai pouta. 

Minä sinua rakastan, katsohan, 
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet. 
Joka päivä ne sinulle lahjoitan, 
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin, 
ja aika tuo murheita tupaan, 
pidän kädestä Sinua silloinkin, 
yhä Sinua rakastaa lupaan. 

Minä Sinua rakastan silloinkin, 
jos ehdimme korkeaan ikään. 
Olet edelleen minulle suloisin, 
ei hellyyttä sammuta mikään. 

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat, 
taikka kumaraan selkäsi taipuu. 
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat, 
taas polvilleen rakkaus taipuu.

Anna Mari Kaskinen