Elämää Saga Käpylinnan ryhmäkodin karanteenissa

Aamu valkenee kirkkaana, valo kurkistelee sälekaihdinten välistä. Yöhoitajan hiljaiset askeleet vaihtuvat aamuvuoron ääniin. Astioiden kilinää, puheen sorinaa, aamupuuron tuoksua. Jälleen uusi aamu valkeni omine rutiineineen.

Vaikka melkein koko Suomi on suljettu ja meidän ryhmäkotimme myös, niin pyrimme, että elämä jatkuu mahdollisimman normaalina täällä niin sanottujen seinien sisäpuolella. Meillä on täällä edelleen meidän omat tapamme, omat rutiinimme ja omat hauskat juttumme. Olemme laulaneet, katsoneet elokuvia, keskusteltu ja kuunneltu musiikkia.

Nyt kun normaalit omaisvierailut ovat kiellettyjä, niin olemme järjestäneet vaihtoehtoisia tapoja pitää yhteyttä tärkeisiin omaisiin. Olemme soittaneet asukkaiden kanssa omaisille vaikka kaiuttimen kautta, jos puhelin ei enää pysy niin hyvin kädessä. Omaiset ovat voineet soittaa hoitajille ja kysellä kuulumisia, ja terveiset viedään aina perille.

Omainen on tullut sovitusti ikkunan taakse vilkuttamaan ja tuonut tullessaan marjoja ja lukemista asukkaalle. Tänään aamulla erään meillä asuvan rouvan kanssa laitettiin aamupesujen jälkeen hiukset kauniisti, sipaistiin kasvoille huulipunaa ja poskipunaa ja lähetettiin hymyilevä kuva omaisille puhelimella. Ensi viikolla voisimme askarrella keväisiä kortteja ja lähettää tervehdykset postin mukana menemään.

Meillä on täällä kaikki hyvin ja asukkailla turvallinen ja tuttu arki. Haluamme luoda turvallisen ilmapiirin niin asukkaille, henkilökunnalle, kuin omaisillekin näissä poikkeuksellisissa ajoissa.

Nyt on oltava varovainen, mutta mitään hätää ei ole ja elämä jatkuu.

Terveisin,

Armi Kuloheimo
yksikönpäällikkö
Saga Käpylinna ryhmäkoti