Luovuus päästettiin valloilleen Saga Käpylinnassa

Annoimme runosuonen pulputa ja sovimme, että päästämme irti kaikista luovuuden esteistä ja estoista. Meidän runoissamme kaikki oli mahdollista!

Muistiryhmä, joka tunnetaan myös nimellä ”Torstain tarinatuokio”, oli eilen todella suosittu. Väkeä oli paikalla kahvilassa enemmän kuin yleensä, eikä sieltä ei löytynyt enää yhtään vapaata tuolia. Tällä kerralla runoilimme kuvien ja apusanojen inspiroimina. Kuvat olivat pääasiassa kauniita kesäisiä suomalaisia järvimaisemia ja luontoaiheisia. Sanat olivat peräisin ”Kesäpäivä Kangasalla” laulusta. 

Kuvia oli yhteestä kuusi ja jokaisen kuvan yläpuolella oli neljä sanaa, jotka tuli käyttää runon säkeissämme. Ryhmän alussa väki tuumi, että mitähän tästä oikein tulee? Onneksi epäröinti kesti vain pienen hetken, ja sen jälkeen runosuoni alkoikin pulputtaa kuin itsestään. Yhteistyö ryhmäläisten välillä oli varsin saumatonta. Kun yksi aloitti lauseen, niin toinen jatkoi sitä jne. Minä luin jokaisen säkeen valmistuttua kyseisen tuotoksen ääneen ja saatoimme vielä hiukan hioa sitä, että tarina jatkui kronologisena.

Ryhmän lopuksi luin valmiin runomme ääneen kokonaan. Se sai aikaan suurta ihailua ja iloa – meitä nauratti kovasti. Totesimme myös, että yritimme tehdä vain hyvän runon, mutta priimaa pukkasi. Eräs ryhmäläinen sanoi, että: ”Tämä on sitä todellista kulttuuria!” Muut olivat samaa mieltä. Paljastin myös mistä laulusta runomme apusanat olivat peräisin. Kaikki ryhmäläiset olivat samaa mieltä siitä, että meidän runomme oli paljon parempi; tapahtuma- ja tunnerikkaampi, kuin alkuperäinen laulu.

Mukavaa viikonloppua ja antakaahan luovuuden kukkia!

Terveisin vapaa-ajanohjaaja Piitu ♥