Mullinmallin maailmako on?

Täällä Turussa aamu alkoi aurinkoisesti ja taivaalta tippui ”jalkarättejä”. Taidettiin taivaassakin juhlia kanssamme tätä päivää joka on erittäin merkityksellinen kansakunnallemme. Tänään piti juhlia isosti upeiden esiintyjien kera talvisodan päättymistä, josta jo aikaa 80 vuotta. Silloinkin maamme johto oli isojen asioiden äärellä kuten se on nyt tänä päivänäkin. Virus..uusi vihollisemme, joka sekoittanut arkemme. Saga Kaskenniityssäkin on otettu kaikki ohjeistukset tarkasti käyttöön jonka seurauksena olemme valitettavasti joutuneet peruuttamaan kaikki ulkopuolisten esiintyjien tulemiset meille. Mutta ammattitaitoisen henkilökuntamme ansiosta palvelumme jatkuvat yhtä laadukkaina ja inhimmillisinä.

Onpa isoja asioita tapahtunut ja tapahtuu Suomessa ja muualla maailmassa. Vähän liiankin isoja minun makuuni.  Esiintyjien peruutusten johdosta vietimme  yhteisen hetken meidän upealla aurinkokannella. Muistelimme talvisotaa,menetettyjä veljiämme, kuuntelimme ne kaikkein kauneimmat ja isänmaaliisemmat kappaleet ja lauloimme… Upeaa urhollisuutta oli huomata että pyörätuolissakin istuvat kampesivat seisomaan ja yhdessä kyyneeleet silmissä lauloimme maammelaulua ja lippululua. Minä luin ylipäälikön päiväkäskyn kyyneleitäni niellen ja rintamalaisen runo kostutti salin loputkin silmät. Tilaisuus ei ehkä ollut taiteellisesti niin upea mitä meillä oli ollut suunitelmissa mutta herkkydellä, kiitollisuudella ja tunteikuudella hetkemme oli kyllästetty. Oli hienoa huomata miten ihmiset kokivat yhdessä.

Sydän kiitollisuudesta pakahtuen ja tulevaan luottaen…Melina…Saga Kaskenniityn vapaa-ajan ohjaaja.

Aamu aurinko peittyi pilviharsoon. Uljaat Suomen lippumme tekivät kunniallista tehtäväänsä.Tästä töihin ajaessani pää kumartui alaspäin vaistomaisesti tehden kunniaa ylväille tangoille.