“Äiti on suorastaan virkistynyt palvelutalossa”

Anna-Leena Helenius, 90, elää Saga Munkkiniemessä itsensä näköistä arkea, joka on sopiva sekoitus omaa rauhaa ja yhteisöllistä tekemistä.

Sosiaalinen, toimelias, maailman tapahtumista kiinnostunut ja elämän pienistä asioista nauttiva. Muun muassa näin sopii kuvailla 90-vuotiasta Anna-Leena Heleniusta, joka asuu Saga-palvelutalossa Helsingin Munkkiniemessä.

Lounasaikaan palvelutalon aulassa kuuluu leppoisa puheensorina ja taustalla kukoistavat viherkasvit. Kahviosta kannetaan pöytiin kahvikuppeja ja tuoretta pullaa. Helenius ja tämän tytär Jaana Helenius-Hietala tervehtivät iloisesti.

“Voi että minä tykkään olla täällä”, Helenius ehättää kertomaan heti alkuun.

Asunnossaan tyylikäs rouva istahtaa vihreällä sametilla verhoiltuun pikkunojatuoliin ja kohentaa neuletakkiaan. Katse vaeltaa ympäristössä, joka on sisustettu omilla, tutuilla huonekaluilla. Keittiö on vaalea ja siisti. Tasolla seisoo kahvinkeitin, jääkaappi hyrähtää vienosti.

“Jaana valitsi hyvän paikan. Elämä täällä on oikein mukavaa”, Helenius sanoo ja hymyilee.

Puolisonsa kuoltua muutama vuosi sitten Helenius jäi asumaan pariskunnan kotiin Hämeenlinnaan. Vuonna 2023 hän sai lievän aivoinfarktin.

“Äiti vietti viikon sairaalassa. Oli selvää, ettei hän voisi enää asua yksin kotona”, Helenius-Hietala kertoo.

Alkuun äiti kokeili asumista hoivakodissa Hämeenlinnassa. Se tuntui kuitenkin olevan liian kaukana, sillä Helenius-Hietala olisi halunnut osallistua äidin arkeen enemmän.

“Ehdotin että äiti muuttaisi meille, mutta sitä hän ei halunnut”, Helsingissä asuva, itse osa-aikaeläkkeellä oleva Helenius-Hietala kertoo.

Äiti kuuntelee tarkkaavaisena.

“Olisiko siitä tullut mitään. Täällä tietää paremmin, milloin ruoka tarjotaan”, hän pistää väliin humoristisesti.

Helenius-Hietalan alkaessa selvittää palvelutaloasumisen eri vaihtoehtoja Helsingissä, moni suositteli hänelle Saga-palvelutaloa Munkkiniemessä. Sijainti, tilat ja palvelutaso vakuuttivat hänet nopeasti.

“Täällä on esimerkiksi kampaaja ja jalkahoitaja, joiden palveluita äiti käyttää säännöllisesti. Myös fysioterapeutti ja sairaanhoitaja ovat hyödyllisiä”, Helenius-Hietala sanoo.

Tieto siitä, että äiti on turvallisessa ja hyvässä ympäristössä, tuo Helenius-Hietalalle mielenrauhaa.

Palvelutalossa voi valita itselleen sopivan palvelukokonaisuuden, jonka laajuus riippuu asukkaan avun ja hoivan tarpeesta.

Heleniuksen Kevytturva-palvelupakettiin kuuluu talon turvaranneke, päivittäinen lounas ja asunnon siivous kerran kuussa. Lisäpalveluna palvelutalon hoitajat huolehtivat päivittäisestä lääkejaosta.

Tytär piipahtaa vähintään joka toinen päivä tiskaamassa, siivoamassa ja laittamassa ruokaa asunnon keittiössä sekä hoitamassa kauppa-asioinnit. Pari kertaa viikossa hän auttaa äitiä myös peseytymään ja laittamaan hiukset.

Sekä äiti että tytär ovat suuria hyvän ruoan ystäviä. Yhdessä kaksikko tekee retkiä esimerkiksi erilaisiin ravintoloihin. Pian he ovat lähdössä myös yhteiselle, hieman pidemmälle lomalle.

“Täällä tämä asunto minun paluutani sitten odottaa, kuten asunnoilla on tapana tehdä”, Helenius toteaa.

Palvelutalossa kukin elääkin juuri itsensä näköistä elämää. Toiset ovat pitkäaikaisia asukkaita, toiset viipyvät talossa muutamia kuukausia esimerkiksi putkiremonttia paossa. Omaiset voivat osallistua arkeen tavalliseen tapaan ja asukkaat toimitella asioitaan talon ulkopuolella.

“Mennä ja tulla saa kuten tykkää. Hoitajat tosin katsovat vähän perään. Kovasti pidän heistä”, Helenius sanoo ja mainitsee etunimeltä useita palvetalon hoitajia.

Myös Helenius-Hietala kiittää hoitajia yhteistyöstä ja kertoo yhteydenpidon toimivan hyvin.

“Minulla on hoitajille suora numero, ja jos äidin vointi jostain syystä huolettaa enkä itse pääse paikalle, saan aina ihmisen kiinni ja tarkistamaan, kuinka äiti pärjää.”

Palvelutalossa parasta on monen mielestä seura. Tästä äiti ja tytär ovat samaa mieltä.

“Yksin vanhassa kodissa asuessaan äiti alkoi muuttua passiiviseksi. Tänne muutettuaan hän on mielestäni selvästi virkistynyt”, Helenius-Hietala arvioi.

Äiti Helenius on löytänyt talosta uusia ystäviä, joiden seurassa porista lounailla ja kahvien ääressä. Harrastaakin voi. Helenius käy toisinaan muun muassa tuolijumpassa ja kertoo, että tarjolla on myös erilaisia kerhoja, keskusteluryhmiä, yhteislaulua sekä elävää musiikkia.

“Seura on mukavaa, mutta siihenkin välillä väsyy. Silloin voin tulla omaan kotiin ja olla itsekseni. Luen lehtiä, katselen rauhassa maisemia tai vaikka televisiota. Yle Teema näyttää mielenkiintoisia ohjelmia ja Tanssii Tähtien Kanssa on ihana.”

Seuran lisäksi suuri merkitys on turvallisuudella. Tieto siitä, että äiti on turvallisessa ja hyvässä ympäristössä, tuo Helenius-Hietalalle mielenrauhaa. Palvelutalossa arkeen muotoutuu myös hyvä rytmi, joka antaa päiville ryhtiä.

Helenius-Hietala pitää hyvänä sitä, että palvelutalossa asumista voi kokeilla muutaman viikon, ennen kuin päättää, haluaako taloon jäädä.

Koeasuminen tutustuttaa henkilökuntaan ja muihin asukkaisiin, talon tarjontaan ja päivärytmiin, sekä antaa mahdollisuuden puntaroida rauhassa palvelutaloasumisen etuja.

Anna-Leena Heleniukselle Saga Munkkiniemi on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi. Tytär on ratkaisuun tyytyväinen, ja samaa sanoo myös äiti itse.

“Ei kai tämän parempaa paikkaa voisi ollakaan!”

Tekstituotanto: Sanoma Media Finland Oy